Kiuru on hieman varpusta pienempi lintu. Yleisväritykseltään se on kellertävän ruskea: selkäpuoli on mustan ja vaaleanruskean kirjava, rinta ja kyljet viiruiset ja vatsa vaalea. Päälaella on tylppä töyhtö, joka ei aina linnusta näy. Lennossa erottuvat lyhyt pyrstö sekä suhteellisen pitkät ja tylppäkärkiset siivet. Kiuru tunnetaan laululennostaan pellon yllä: koiras lentää usein lekuttelevaa laululentoa korkealla reviirinsä yllä.
Ravintona ovat hyönteiset, madot, etanat sekä siemenet. Kiuru pesii ja ruokailee maassa.
Kiuru suosii mahdollisimman suuria matalakasvustoisia avoimia aukeita, kuten peltoja tai avosoita, ja välttelee metsänreunoja. Pelloista sille ovat mieleen erityisesti nurmialueet, viljelemättömät pellot ja syysviljapellot. Laji on alun perin aroympäristöjen ja muiden luontaisten avomaiden lintu, joka on levittäytynyt maatalousympäristöihin. Suomessa yhtenäinen levinneisyysalue yltää Pohjois-Karjalaan, Kainuuseen ja Kemi-Tornion seudulle, ja Lapissa on harva pesimäkanta.
Lähimuuttaja, joka talvehtii pääasiassa Länsi- ja Keski-Euroopassa.
Kannankehityksestä Suomessa on erilaisia tuloksia. Pesimälinnuston linjalaskentojen mukaan kiurun pesimäkanta taantui noin 70 prosenttia viimeisen viiden vuosikymmenen aikana, ja taustalla ovat maatalouden tehostuminen, karjatilojen väheneminen ja paikoin runsastunut rikkakasvien ja hyönteisten torjunta-aineiden käyttö. Euroopan mittakaavassa pesimäkannat ovat vähentyneet noin 60 prosenttia pitkällä aikavälillä. Maatalousympäristöjen erillisseuranta osoitti sen sijaan kiurun lievää runsastumista 2010-luvun alkuun asti.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.