Kivitasku on eloisa, tummanaamioinen pieni lintu. Sukupuolet ovat erinäköiset: koiraalla on päässä musta rosvonaamio, harmaa selkä ja vaaleanruskea vatsapuoli, ja naaras on koirasta hailakampi versio samasta. Molemmilla on mustat siivet ja kirjava mustavalkoinen pyrstö — lennossa linnun pyrstössä näkyy väärinpäin oleva musta t-kirjain.
Ravintona ovat hyönteiset ja muut pienet selkärangattomat eläimet.
Kivitasku pesii monenlaisissa kuivissa avoimissa ympäristöissä, kuten tuntureilla, tienpenkoilla, asuinalueilla, peltoalueiden kivikasoilla ja saariston avoimilla luodoilla. Se voi pesiä myös hakkuuaukeilla tai pohjoisessa avoimissa männiköissä.
Lajilla on hyvin laaja levinneisyysalue: pesimäalueet kattavat suurimman osan Euraasiasta, ja lisäksi kivitasku pesii Pohjois-Amerikan koillis- ja luoteisosissa sekä Grönlannissa. Pitkän matkan muuttaja, joka talvehtii Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Esimerkiksi Alaskassa pesivät linnut muuttavat Euraasian mantereen yli talvehtimisalueilleen, ja Grönlannin pesimäkanta puolestaan ylittää Atlantin.
Kivitasku on taantuva laji. Pesimälinnustolaskentojen tulosten mukaan pesimäkanta Suomessa taantui noin 50 prosenttia 1980-luvun alusta alkaen, ja myös levinneisyys on pienentynyt. Ensisijaisena syynä pidetään maatalousympäristöissä tapahtuneita muutoksia, kuten laidunten ja hakamaiden häviämistä, jolloin kivitaskun ruokailu- ja pesimäympäristöt ovat vähentyneet. Taantuma on kuitenkin ollut laajamittaista myös muissa ympäristöissä, joten taustalla ovat mahdollisesti myös talvehtimisalueilla tapahtuneet muutokset.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.