Korppi on kookas ja vankkanokkainen musta lintu. Se on varista suurempi, ja lennossa erottuvat siivet ja pyrstö ovat pidemmät kuin variksella. Yleensä lentävän korpin tunnistaa äänten perusteella. Korpin äänet ovat vaihtelevia: usein kuulee krroa- tai korrp-raakuntaa, ja soidinaikaan helmikuussa korppi kajauttaa ilmoille kauniin metallisointisen gloong gloong -äänensä.
Korppi on kaikkiruokainen. Ravintona ovat suuret selkärangattomat, muiden lintujen munat ja pienet poikaset sekä marjat. Korpit hyödyntävät haaskoja, eli muiden petoeläinten saaliin jäänteitä ja maanteillä autojen alle jääneitä eläimiä, ja ruokailevat myös kaatopaikoilla. Laji hyödyntää taitavasti erilaisia ravintolähteitä ja voi liikkua laajoilla alueilla ravintoa etsiessään.
Suomessa korppia tavataan käytännössä koko maassa, pääkaupunkiseudulta ulkosaaristoon ja erämaa-alueille. Se on sopeutuvainen laji, joka pärjää erinomaisesti luonnontilaisilla alueilla, mutta on oppinut hyötymään myös voimakkaasti muokatuista ympäristöistä. Korppi on osittaismuuttaja, mutta varikseen ja naakkaan verrattuna huomattavasti pienempi osa linnuista muuttaa.
Korppia vainottiin laajalti 1950-luvulle asti, ja vainojen loputtua pesimäkanta on tasaista tahtia elpynyt: kanta kaksinkertaistui 1980-luvulta 2010-luvulle, ja levinneisyysalue laajeni kannankasvun ohella. Samalla korppi on oppinut hyödyntämään ihmistoimintaa esimerkiksi kaatopaikoilla, kaupungeissa ja maatalousympäristöissä.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.