Koskikara on rastasta pienempi ja pyöreämpi lintu, jolla on tanakka ruumiinrakenne ja lyhyt pyrstö. Aikuisen linnun höyhenpuku on pääosin tumma, ja kurkku ja rinta ovat valkoiset, mikä muodostaa selvän vastakohdan tummalle yläpuolelle. Nuori lintu on aikuista harmaampi: harmahtavassa leukalapussa näkyy tummien höyhenreunusten muodostamaa suomukuviota, ja vatsa on aikuislintua harmaampi. Lennossa koskikara vaikuttaa nopealta ja tanakalta, ja lyhyttä pyrstöä pidetään usein lähes vaakasuorassa.
Koskikara rakentaa sammalesta pallomaisen pesänsä tavallisesti kosken tai muun virtaavan veden äärelle. Ravintona ovat vesihyönteiset, kotilot, äyriäiset, nilviäiset ja kalanpoikaset. Se etsii ravintoa sukeltamalla ja pystyy liikkumaan veden alla myös voimakkaassa virrassa.
Koskikara on kirkasvetisten koskien ja muiden nopeasti virtaavien vesien laji. Pesimäalueet keskittyvät Pohjois- ja Koillis-Lappiin sekä Kuusamon seudulle, mutta laji voi pesiä myös etelämpänä sopivien virtavesien äärellä ja asettuu sopivilla paikoilla pesimään sille tarkoitettuun pönttöön. Talvella koskikaroita tavataan sulana pysyvillä joilla, puroilla ja koskilla lähes koko maassa.
Osittaismuuttaja: osa Suomen pesimäkannasta siirtyy talveksi etelämmäksi tai sulana pysyville virtavesille, ja osa talvehtii niin lähellä pesimäseutuja kuin mahdollista. Suomeen saapuu talvehtijoita myös Norjasta, Ruotsista ja Luoteis-Venäjältä.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.