Kuikka on suuri, sulavalinjainen, tukeva ja paksukaulainen vesilintu. Niska on pyöristynyt ja nokka pitkä, ylänokaltaan loivasti alaspäin kaartuva.
Aikuisella kesäpuvussa selkä on musta ja siinä on valkoisia ruudullisia laikkuja. Pää on vaaleanharmaa, kurkku ja kaulan etuosa mustat sekä kaulan sivut mustavalkojuovaiset, ja rinta ja vatsa ovat valkoiset. Talvipukuisella aikuisella ja nuorella linnulla yläpuoli on mustahko, niska harmaa ja vaalea vatsapuoli rajautuu selvästi tummaan yläpuoleen; uivalla linnulla kyljen takaosassa näkyy valkoinen laikku. Nuorella kurkku on harmahtava.
Kuikka voidaan sekoittaa kaakkuriin. Kaakkurilla selkä on yksivärisen tumma, niskassa on mustavalkoista juovitusta ja kesäpuvussa kurkku on punaruskea. Lisäksi kaakkurin nokka on hieman ylöspäin kaartuva.
Pesä sijaitsee aivan veden äärellä. Kuikka on taitava sukeltaja ja hankkii ravintonsa veden alta; ravintona ovat pääasiassa kalat.
Kuikka on yleinen järvien asukki ja pesii koko Suomessa varsin yleisenä, mutta vähäjärvisillä seuduilla hyvin laikuittaisesti. Se on yleisin Itä-Suomessa. Laji pesii laajalti pohjoisessa Euraasiassa, sekä tundran että taigan suuremmilla ja syvemmillä järvillä.
Muuttolintu, joka talvehtii Euroopan merialueilla, erityisesti Itämerellä ja Mustanmeren rannikoilla. Suomen läpi muuttaa erityisesti keväisin suuria määriä kuikkia, jotka voivat pesiä jopa Taimyrin niemimaalla asti.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.