Lapasotkan juhlapukuisella koiraalla pää ja rinta ovat mustat, selkä vaaleanharmaa ja kupeet valkoiset; peräpää on musta ja päässä voi näkyä vihertävää metallinhohtoa. Lapasotkalta puuttuu tukkasotkalle tyypillinen niskatöyhtö.
Naaras on ruskea, ja nokan tyveä ympäröi yleensä selvästi erottuva valkoinen alue; kasvoilla voi näkyä myös vaalea korvalaikku. Nuori lintu muistuttaa naarasta. Nokka on leveä ja siniharmaa, kärki musta, silmä keltainen ja koivet siniharmaat.
Pesä sijaitsee rantakasvillisuuden tai varvikon suojassa veden läheisyydessä. Ravintona ovat erityisesti simpukat, kotilot, hyönteiset ja muut pohjaeläimet sekä vesikasvien osat. Lapasotka on kokosukeltaja ja hankkii ravintonsa sukeltamalla.
Suomessa lapasotkaa tavataan harvalukuisena rannikkoseudulla, saaristossa ja Lapin pohjoisosissa. Pesimäympäristöjä ovat erityisesti saariston luodot, rannikkovedet, tunturijärvet ja suolammet. Levinneisyysalue ulottuu Fennoskandiasta itäiselle Venäjälle ja Alaskasta Kanadan länsiosiin.
Kevätmuutto ajoittuu huhti–toukokuulle ja syysmuutto syys–marraskuulle. Osa Venäjällä pesivästä kannasta muuttaa keväisin Suomenlahden kautta pesimäalueilleen, ja lajia havaitaan myös syysmuutolla. Lapasotka talvehtii Itämerellä, Pohjanmerellä ja Välimerellä, ja Suomessa se on säännöllinen mutta tukkasotkaa huomattavasti harvalukuisempi talvehtija.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.