Lapinkirvinen on voimakkaasti viiruinen kirvinen, joka muistuttaa yleisilmeeltään niittykirvistä. Päälaella, selässä, yläperässä, rinnassa ja kupeilla näkyy vahvoja pitkittäisjuovia, selässä erottuvat vaaleahkot juovat ja pään sivu on melko tasaisen kellanruskea.
Kesäpukuisella lapinkirvisellä on ruosteenpunainen kurkku. Vanhalla koiraalla ruosteenpunainen väri ulottuu myös poskille ja rintaan, kun taas naaraalla sitä on vähemmän. Nuorelta ja talvipukuiselta linnulta ruosteenpunainen väri puuttuu kokonaan, jolloin lintu näyttää kauttaaltaan hyvin viiruiselta.
Lapinkirvinen rakentaa heinänkorsista pesänsä varvikkoon, usein vaivaiskoivun tyvelle tai mättään kupeeseen. Ravintona ovat hyönteiset, hämähäkit, lierot, muut pienet selkärangattomat eläimet sekä siemenet.
Elinympäristöä ovat pohjoisten tunturialueiden rehevät ja vetiset suot, saraniityt sekä pajua ja vaivaiskoivua kasvavat avosuot, ja laji viihtyy purojen ja lampareiden reunustamissa suomaisemissa. Aapasuovyöhykkeellä lapinkirvinen on hyvin harvinainen pesimälaji. Suomessa se pesii pääasiassa Enontekiön, Inarin ja Utsjoen tunturialueilla ja esiintyy täällä levinneisyytensä länsireunalla; levinneisyys ulottuu pohjoisesta Fennoskandiasta aina Siperian itäosiin.
Päivämuuttaja, joka talvehtii trooppisessa Afrikassa sekä Kaakkois-Aasiassa. Etelä-Suomessa laji on keväällä harvinainen läpimuuttaja, mutta syksyllä sitä tavataan yleisemmin avoimilla alueilla.
Lintuatlaksen mukaan levinneisyysalue on harventunut aapasuovyöhykkeellä, ja tunturialueilla on tapahtunut kannan taantumista viimeisen 20–30 vuoden aikana.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.