Lapinsirkun pesimäpukuisen koiraan päälaki, posket ja rinta ovat mustat, ja valkoinen juova kaartuu silmän takaa alas kaulan sivulle. Nokka on keltainen ja kärjestä tumma. Selkäpuoli on ruskean ja mustan kirjava, vatsa valkoinen ja vaaleilla kupeilla on tummia viiruja.
Naaras on koirasta vaaleampi ja ruskeasävyisempi, eikä päässä ole koiraan laajaa mustaa väritystä. Pää on juovikas, päälaella kulkee vaalea keskijuova ja niskassa on punaruskeaa. Naaras muistuttaa pajusirkkua, mutta sillä on vaalea nokka ja kapeat vaaleat siipijuovat.
Pesä rakennetaan maahan suojaisaan painanteeseen tai mättään kupeeseen. Ravintona ovat hyönteiset, hämähäkit ja siemenet. Koiras laulaa näkyvältä tähystyspaikalta, kuten kiveltä, ja tekee usein myös laululentopyrähdyksiä. Lapinsirkku liikkuu maassa matalana, nykivin askelin ja juoksee ajoittain kiurun tavoin.
Laji on puuttomien tunturialueiden, tunturikoivikoiden ja avosoiden lintu. Suomessa lapinsirkku pesii tunturipaljakalla sekä tunturikoivuvyöhykkeen avoimilla soilla, ja paikoin se kuuluu tunturialueiden runsaimpiin pesimälintuihin. Lapinsirkku on arktinen varpuslintu, joka pesii Euraasian, Pohjois-Amerikan ja Grönlannin tundralla.
Euroopan lapinsirkut talvehtivat paikoin läntisessä Euroopassa sekä Ukrainasta itään aina Kiinan itäosiin ulottuvalla avomaiden vyöhykkeellä; Suomen linnut talvehtivat Keski-Aasiassa.
Lapinsirkku on taantuva laji. Lintuasemaseurannassa havaintomäärät ovat vähentyneet yli 70 prosenttia, ja 2010-luvulla laji on harvinaistunut niin, että kevätkausilla siitä tehdään vain yksittäisiä havaintoja.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.