Lapintiainen on talitiaista hieman pienempi tiainen. Posket ovat valkoiset, päälaki tummanruskea ja kurkkulappu musta. Kyljet ja selkä ovat lämpimän ruskeat, siivet ja pyrstö harmaat. Yleisväritys on ruskeampi kuin muilla suomalaisilla tiaisilla.
Kesäisin lapintiainen syö erilaisia selkärangattomia. Syksyisin se kerää metsiin selkärangattomista talvivarastoja, joiden avulla se sinnittelee talven yli. Laji voi vierailla myös linturuokinnoilla.
Lapintiainen pesii pohjoisessa Suomessa ja viihtyy mänty- ja sekametsissä, mutta pesii myös sellaisissa tunturikoivikoissa, joissa on riittävästi lahopuuta. Se on kolopesijä ja kaivertaa itse pesäkolonsa lahoon puupökkelöön. Suomessa levinneisyysalue rajoittuu Kuusamo–Kolari-linjan pohjoispuolelle. Levinneisyys yltää pohjoisesta Fennoskandiasta Euraasian taigavyöhykettä pitkin aina itäiselle Venäjälle ja Alaskaan.
Paikkalintu.
Lintuasemaseurannassa havaintomäärät vähenivät yli 80 prosenttia seurantajakson aikana. Syysvaelluksella havaittavien lapintiaisten määrän romahdus kertoo mitä todennäköisimmin pesimäkannan kokonaistaantumisesta: viimeisimmän Lintuatlaksen mukaan levinneisyys on supistunut levinneisyysalueen reunalla, ja vaikka pesimälinnuston linjalaskentojen tuloksissa näkyy voimakasta vuosien välistä vaihtelua, taantuminen näkyy esimerkiksi ruokintapaikkojen seurannassa.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.