Lehtokurppa on raskasrakenteinen ja pitkäkuonoinen kurppalintu. Nokka on pitkä, mutta suhteessa lyhyempi ja paksumpi kuin taivaanvuohella. Höyhenpuku on punaruskean kirjava ilman selviä vaaleita pitkittäisjuovia. Päälaella näkyy poikittaisia juovia ja otsa on vaalea. Vatsa on poikkijuovainen ja yläperän seutu selvästi punaruskea. Silmät sijaitsevat pään takaosassa, mikä mahdollistaa poikkeuksellisen laajan näkökentän.
Ravintona ovat pääasiassa selkärangattomat eläimet. Lehtokurppa on hyvin piilotteleva.
Elinympäristöä ovat lehti- ja sekametsät sekä muut varttuneet metsät. Suomessa esiintyminen painottuu Etelä- ja Keski-Suomeen, ja lajia tavataan aina Kainuuseen saakka. Levinneisyys käsittää valtaosan Euroopasta ja painottuu pohjoiseen.
Lehtokurppa talvehtii pääasiassa Länsi- ja Etelä-Euroopassa. Talvehtimisalueilla, etenkin Ranskassa, Brittein saarilla, Tanskassa ja Italiassa, lehtokurppia metsästetään voimakkaasti, ja 95 prosenttia rengaslöydöistä koskee ammuttuja lintuja. Suomessakin laji kuuluu riistalintuihin.
Linjalaskenta-aineiston perusteella Suomen pesimäkanta kasvoi kaksin-kolminkertaiseksi 1980-luvulta alkaen, ja lintuasemaseurannassa havaintomäärät runsastuivat noin neljänneksen. Kevätmuutto aikaistui jopa yhdeksällä vuorokaudella ja syysmuutto viivästyi 14 vuorokaudella: ilmastonmuutoksen myötä lehtokurpat saapuvat aikaisemmin ja viivyttelevät maassamme entistä pidempään.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.