Liejukana on kyyhkyn kokoinen rantakanalintu. Aikuisen linnun helpoimmin havaittavia tuntomerkkejä ovat kirkkaanpunainen otsakilpi ja nokantyvi sekä kyljissä näkyvä valkoinen pitkittäisjuova. Aikuisen etuosa ja vatsa ovat tumman sinimustat ja selkäpuoli ruskea. Pystyn pyrstön alapuoli on mustavalkoinen.
Nuori lintu on vaaleanruskea ja sillä on valkoinen kylkijuova, mutta siltä puuttuu aikuisen kirkkaanpunainen otsakilpi. Koivet ovat kellertävänvihreät ja varpaat erittäin pitkät.
Ravintona ovat vesikasvit, hyönteiset, nilviäiset, hämähäkit ja muut pieneläimet. Pesää ja poikasia puolustetaan voimakkaasti.
Liejukana pesii rehevillä kosteikoilla, ruovikoissa, osmankäämiköissä sekä lintujärvien ja merenlahtien kasvillisuuden suojissa. Se viihtyy myös pienillä rehevillä lammilla, savikuopissa sekä jätevesialtailla ja voi kelpuuttaa pesäpaikakseen hyvinkin pienen lampareen, kunhan kasvillisuus on riittävän rehevää. Suomessa lajia tavataan harvalukuisena Etelä-Suomessa, suurimmat tiheydet Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla.
Liejukana on yksi maailman laajimmalle levinneistä lajeista ja puuttuu ainoastaan Australiasta sekä Etelämantereelta, joskin Amerikan mantereella elävä amerikanliejukana on hiljattain erotettu omaksi lajikseen.
Laji talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa, satunnaisesti Suomessa.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.