Liro on siro ja pitkäjalkainen kahlaaja, jonka siivet ovat päältä tummat ja alta harmahtavat. Selkäpuoli on voimakkaan valkopilkullinen ja pohjaväriltään tumma. Vanhan linnun kupeet ovat poikkijuovaiset ja vatsa valkoinen, kun taas nuori lintu on yläpuolelta kellanruskeiden pilkkujen kirjava ja kyljiltään vaalea. Yläperä on valkoinen, mutta selkään ei jatku valkoista kiilaa kuten valko- ja mustaviklolla. Pyrstö on valkoinen ja siinä on kapeita poikkijuovia. Silmäkulmanjuova on selkeä.
Liro liikkuu vilkkaasti ja nyökyttelee usein päätään sekä keinuttaa takaruumistaan. Metsävikloon verrattuna liro on sirompi, pitkäjalkaisempi ja selkäpuoleltaan vaaleampi, valkoisia pilkkuja on enemmän ja siivenalustat ovat vaaleammat.
Liro pesii avoimilla ja vähäpuustoisilla soilla sekä kosteikoilla, ja reviirillään sitä tavataan usein rämemännyn latvasta tarkkailemassa ympäristöä. Ravintona ovat hyönteiset, hämähäkit, lierot ja nilviäiset. Muuttoaikana liro suosii reheviä ruohikkorantoja ja tulvaniittyjä eikä viihdy avoimilla rantalietteillä.
Suomessa esiintymisen painopiste on pohjoisessa, mutta lajia tavataan laajalti koko maassa. Liro muuttaa usein suurina parvina ja talvehtii Länsi-Afrikassa. Paluumuuton aloittavat naaraat ensimmäisinä, minkä jälkeen seuraavat vanhat koiraat ja nuoret linnut.
Pesimälinnuston linjalaskentojen mukaan Suomen pesimäkanta on taantunut eteläisessä Suomessa ja vähentynyt kokonaisuudessaan noin kolmanneksen 40 vuoden aikana. Kevätmuutto aikaistui seitsemän vuorokautta 1980-luvulta 2010-luvulle, mutta on viivästynyt 2020-luvulla.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.