Luhtakana on räkättirastaan kokoinen, pitkävarpainen ja lyhytpyrstöinen rantakana. Pitkä, hieman alaspäin kaartuva nokka ja päärynämäinen ruumiinmuoto ovat sille tyypillisiä.
Aikuinen lintu on selkäpuolelta oliivinruskea mustin täplin. Posket, kurkku ja vatsapuoli ovat harmaat, kupeilla näkyy mustavalkoisia poikkijuovia ja alaperä on kirkkaanvalkoinen. Nokka on punertava, kärjestä tumma, koivet punertavanruskeat ja varpaat erittäin pitkät. Nuori lintu on vaaleampi ja ruskeampi: siltä puuttuu aikuisen harmaa vatsapuoli ja nokka on ruskehtava.
Luhtakana piileskelee tiheissä ruovikoissa ja liikkuu ketterästi kasvillisuuden seassa, usein pitkine varpaineen vesikasvien päällä. Pesä tehdään rantakasvillisuuden suojiin. Laji on aktiivisimmillaan hämärässä ja öisin, ja soidinääni kuuluu usein keväisin ruovikoista. Ravintona ovat pääasiassa hyönteiset, niiden toukat ja muut pienet selkärangattomat eläimet.
Elinympäristöä ovat rehevät ruovikot, osmankäämiköt, lintujärvet ja matalat merenlahdet. Suomessa esiintyminen painottuu Etelä-Suomeen: rannikolla Oulua ja sisämaassa Kuopiota pohjoisempaa ei juuri löydy vakituisia pesimäpaikkoja. Luhtakana levittäytyi Suomeen vasta 1900-luvulla, ja laji pesii laajalti Euroopassa ja Aasiassa aina Etelä-Siperiaan ja Keski-Kiinaan saakka.
Muuttolintu, joka talvehtii pääasiassa Länsi- ja Etelä-Euroopassa; osa linnuista yrittää talvehtia Suomessa. Rengaslöytöjen perusteella Suomen luhtakanat muuttavat talvehtimaan pääosin Länsi-Eurooppaan.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.