Luhtakerttunen on ruskeasävyinen kerttunen. Alkukesällä kurkku on vaalea, alapuolella näkyy heikkoa kellertävää sävyä ja yläpuoli vivahtaa hieman oliivinvihreään. Kesän aikana höyhenpuvun sävyt haalistuvat, ja harmaanruskeana lintu muistuttaa suuresti viita- ja rytikerttusta.
Käsisiiven ulottuma on pidempi kuin rytikerttusella ja nokka lyhyempi. Viitakerttuseen verrattuna luhtakerttunen suosii avoimempia ja kosteampia ympäristöjä, joissa kasvillisuus on matalampaa, ja koiras laulaa tavallisesti matalalla pensaikon suojassa, kun taas viitakerttunen esiintyy näkyvämmin korkeammalla kasvillisuudessa.
Luhtakerttunen rakentaa pesänsä matalalle ruohokasvien varaan tiheän kasvillisuuden suojaan. Lintu liikkuu rehevän kasvillisuuden suojassa melko huomaamattomasti, ja laulua kuullaan erityisesti öisin ja aikaisin aamulla. Ravintona ovat pääasiassa hyönteiset ja hämähäkit.
Laji viihtyy rehevissä ja puoliavoimissa pensaikkomaastoissa, joissa kasvaa esimerkiksi nokkosta, mesiangervoa, koiranputkea ja vadelmaa. Tyypillisiä elinympäristöjä ovat peltojen, jokien, järvien ja kosteikkojen laidat sekä pusikkoiset ojanvarret ja villiintyneet puutarhat. Suomessa luhtakerttusta tavataan levinneisyysalueensa pohjoisreunalla, ja vahvin kanta keskittyy maan eteläosiin.
Pitkän matkan muuttaja, joka talvehtii Kaakkois-Afrikassa.
Suomen pesimäkanta on pitkällä aikavälillä pysynyt vakaana. Luhtakerttunen on kuitenkin taantunut monissa Euroopan maissa, ilmeisesti sopivien pesimäympäristöjen katoamisen sekä talvehtimisalueilla tapahtuvien muutosten takia.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.