Mehiläishaukka on hiirihaukkaa muistuttava, mutta pitkäsiipisempi ja -pyrstöisempi petolintu. Pää työntyy lennossa selvästi eteenpäin ja näyttää pieneltä suhteessa siipiin, ja liidossa siivet kaartuvat hieman alaspäin.
Väritys vaihtelee paljon vaaleista tummiin yksilöihin. Selkäpuoli on yleensä ruskeansävyinen, mutta koiraalla usein harmahtava. Siiven alapinnalla näkyy tavallisesti tummia poikkijuovia, ja pyrstössä on leveä tumma päätevyö sekä kaksi lähekkäistä tummaa poikkijuovaa.
Lentosiluetti on hyvä tuntomerkki: siivet ovat tasaleveämmät kuin hiirihaukalla ja pyrstö pitkä sekä pyöristynyt. Koivet ovat keltaiset ja nokka musta.
Pesä on suuri risupesä kuusessa tai lehtipuussa, usein tuoreilla lehvillä koristeltuna. Ravintona ovat pääasiassa ampiais- ja kimalaispesien toukat, mutta myös sammakot, myyrät, linnunpoikaset ja munat. Soitimella koiras tekee näyttäviä nousuja ja värisyttää siipiään nopeasti liu'un aikana.
Elinympäristöä ovat lehti- ja kuusivaltaiset sekametsät sekä järvien, peltojen ja soiden rikkomat metsäalueet. Suomessa lajia tavataan Metsä-Lapin rajoille asti, runsaimmin eteläisessä Suomessa, ja yhtenäinen levinneisyys yltää Tornion ja Kuusamon seudulle — täällä mehiläishaukka pesii levinneisyysalueensa pohjoisreunalla.
Pitkän matkan muuttaja, joka talvehtii Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Kevätmuutto ajoittuu touko–kesäkuulle ja syysmuutto elo–syyskuulle. Nuoret linnut palaavat Afrikasta yleensä vasta kaksivuotiaina.
Suomen pesimäkanta on taantunut 1980-luvulta alkaen.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.