Merihanhi on ruskeanharmaa, tavallisesti metsähanhia rotevampi ja vaaleampi hanhi, pituudeltaan noin 76–89 cm. Pää, kaula ja rinta ovat vaalean harmaat, ja siiven peitinhöyhenet ovat selkeästi vaaleamman harmaat kuin metsähanhilla. Nokka on tukeva ja oranssi, ja jalat hailakan vaaleanpunaiset.
Merihanhi käyttää ravintonaan kasvinversoja.
Laji pesii saaristossa ja rannikolla etelärannikolta Perämerelle asti, ja rannikkoseudun ulkopuolelta pesintöjä tunnetaan vain vähän; sisämaassa merihanhi on lähinnä läpimuuttaja. Levinneisyys ulottuu Pohjois- ja Länsi-Euroopan rannikoilta Itä-Eurooppaan ja jatkuu Kazakstanista ja Ural-vuoriston itäpuolelta Tyynen valtameren rannikolle asti.
Kevätmuutto ajoittuu maaliskuun alun ja toukokuun alun väliselle jaksolle, ja päämuutto osuu maalis-huhtikuun vaihteeseen. Syysmuutto alkaa usein jo elokuun alussa, määrät kasvavat tasaisesti syyskuun loppua kohti ja muutto huipentuu syyskuun loppuun ja lokakuun alkuun; yksilömäärät putoavat nopeasti päämuuton jälkeen, ja lokakuun lopussa merihanhi on jo hyvin harvalukuinen. Eurooppalaiset merihanhet talvehtivat laajalti Länsi-Euroopan ja Välimeren ympäristössä.
Merihanhikannat ovat moninkertaistuneet viime vuosikymmenten aikana. Lajia metsästettiin runsaasti 1900-luvun alussa, ja kannat ovat toipuneet etenkin rauhoituksen jälkeen 1950-luvulta lähtien. Saaristolintuseurannan mukaan pesimäkanta kolminkertaistui 1980-luvun puolivälin ja 2000-luvun alun välillä ja on kasvanut vielä 2010-luvun puolella.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.