Meriharakka on mustavalkoinen rantalintu, jolla on pitkä, kirkkaan oranssi nokka ja pitkät oranssit jalat. Pää ja selkäpuoli ovat mustat ja vatsapuoli valkoinen.
Meriharakka käyttää ravintonaan simpukoita ja muita selkärangattomia eläimiä.
Laji esiintyy yleisenä merialueilla, rannoilla ja nykyisin myös kaupungeissa. Levinneisyys keskittyy Länsi- ja Etelärannikolle, mutta meriharakka on nykyään levittäytynyt myös sisämaahan. Maailmanlaajuisesti meriharakka pesii Etelämannerta lukuun ottamatta kaikilla mantereilla.
Muuttolintu: kevätmuutto ajoittuu huhti–toukokuulle ja syysmuutto kesäkuulta elokuuhun. Meriharakka talvehtii Länsi-Euroopan rannikoilla. Suomen pesimäkannan lisäksi maan läpi muuttaa muun muassa Kuolan niemimaalla pesiviä lintuja.
Suomen pesimäkanta on ollut vakaa ja runsastunut 2010-luvulta alkaen, ja laji on levittäytynyt jonkin verran sisämaahan.
Lintuasemalla meriharakka on läpimuuttaja ja harvalukuinen pesimälintu: aseman alueella pesii muutama pari ja lähisaaristossa hieman yli kymmenen paria. Ensimmäiset meriharakat saapuvat maaliskuun lopulla, ja suurempia muuttajamääriä nähdään huhtikuun alkupuolelta eteenpäin; suurimmat määrät osuvat huhtikuun lopun ja toukokuun alun väliselle ajalle. Useampana vuonna on ollut selkeästi kaksi muuttohuippua, joista ensimmäinen osuu huhtikuun puoliväliin ja toinen huhti–toukokuun vaihteeseen. Paikallisten lintujen määrä on suurimmillaan huhtikuun puolivälistä toukokuun puoliväliin. Kevätmuutto aikaistui keskimäärin neljällä vuorokaudella. Syysmuutto käynnistyy heinäkuun puolivälin paikkeilla ja on huipussaan elokuun kolmen ensimmäisen viikon aikana, mutta jää määriltään vaatimattomaksi.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.