Merimetso on suuri, mustanpuhuva, pitkäkaulainen ja pitkäpyrstöinen pelikaanien sukulainen. Juhlapukuisen linnun poskessa on vaihtelevasti valkoista, ja nuorilla linnuilla on vaaleat vatsat.
Ravintona ovat kalat, ja tärkeimpiä saalislajeja ovat särkikalat, kivinilkka, ahven ja kolmipiikki. Merimetso on kokosukeltaja.
Merimetso pesii rannikon saaristossa, luodoilla ja saarilla yhdyskunnissa, ja pesimäyhdyskunnat sijaitsevat yleensä puuttomilla tai vähäpuustoisilla saarilla ja luodoilla. Suomessa lajia tavataan Ahvenanmaalta Perämerelle ja itäiselle Suomenlahdelle, ja se on huhtikuulta syyskuulle Suomen merialueilla näkyvä laji. Talvehtimisalueet ovat Länsi-Euroopassa.
Euroopassa pesii merimetson kahta eri alalajia: Phalacrocorax carbo carbo Norjan rannikolla ja muualla Euroopassa Phalacrocorax carbo sinensis. Molemmat alalajit pesivät Euroopassa luonnonvaraisesti.
Merimetso palasi suomalaiseen pesimälinnustoon vuonna 1996, ja pesimäkanta on sen jälkeen kasvanut. Lintuasemaseurannassa havaintomäärät yli kymmenkertaistuivat seurantajakson aikana ja kasvoivat voimakkaimmin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, minkä jälkeen määrät ovat hieman vaihdelleet. Vaihtelu johtuu ilmeisesti alueellisten kannankehitysten eroista: Hangossa pesivien parien määrä väheni huomattavasti 2010-luvun loppua kohti, jolloin kesäisten ruokailulentäjien määrät sekä alkusyksyn kerääntymät ovat olleet hieman pienempiä kuin edellisellä vuosikymmenellä.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.