Metsäkirvinen on pitkänokkainen ja pitkäpyrstöinen pikkulintu, pohjaväriltään kellanruskea ja viiruinen. Alapuolella on tummia pitkittäisviiruja. Metsäkirvinen on niittykirvistä hieman tukevampi ja sävyltään ruskeampi, sillä niittykirvinen on vihertävämpi. Koivet ovat ruskeanpunertavat, ja takavarpaan kynsi on lyhyt ja kaareva.
Ravintona ovat selkärangattomat eläimet, erityisesti hyönteiset ja niiden toukat. Laulu muistuttaa hieman peipon laulua.
Metsäkirvinen viihtyy erityisesti harvapuustoisissa metsissä, metsänreunoissa, hakkuuaukoilla ja taimikoissa. Suomessa lajia tavataan lähes koko maassa, ja se puuttuu lähinnä Tunturi-Lapista.
Pitkän matkan muuttaja, joka talvehtii trooppisessa Afrikassa ja Intian niemimaalla. Esiintyminen painottuu voimakkaasti syksyyn: lintuasemalla havaintomäärät ovat syksyisin noin 30-kertaiset kevään määriin verrattuna, ja syysmuuton aikaiset sääolosuhteet määräävät jonkin verran muuton näkyvyyttä.
Pesimälinnustolaskentojen tulosten mukaan Suomen metsäkirviskanta taantui voimakkaasti 1970-luvulta 2000-luvulle noin kolmanneksen, mutta määrät ovat viime vuosina hieman elpyneet. Euroopassa pesimäkannat ovat vähentyneet noin 60 prosenttia neljän vuosikymmenen aikana.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.