Metsäviklo on keskikokoinen kahlaaja, joka muistuttaa liroa mutta on sitä hieman kookkaampi, tukevampi ja selkäpuolelta tummempi. Siivet ovat leveämmät kuin lirolla ja alapuolelta mustahkot. Selkäpuolella näkyy pieniä valkeita pilkkuja, joita on vähemmän kuin lirolla; nuorella linnulla pilkut ovat kellanruskeat. Kupeet ovat puhtaanvalkoiset. Pyrstö on valkoinen ja siinä on melko leveitä mustia poikkijuovia, ja valkoinen yläperä erottuu lennossa voimakkaasti tummaa selkää vasten. Koivet ovat harmaat, nokka musta ja tyveltä punertava.
Lennossa metsäviklo etenee nykivin siiveniskuin ja heittelehtii puolelta toiselle, mikä erottaa sen suoraviivaisemmin lentävästä lirosta.
Metsäviklo viihtyy kosteissa korpimaisemissa lampien ja ojien läheisyydessä ja tarkkailee ympäristöään usein matalan puun latvasta tai kelon nokasta. Ravintona ovat vesihyönteiset toukkineen, kotilot, lierot sekä kasvien versot ja silmut. Suomessa metsäviklo pesii lähes koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta, ja pohjoisessa kanta on harvempi kuin etelämpänä.
Metsäviklo on varhainen kevätmuuttaja ja esiintyy muuttoaikana tavallisesti yksittäin tai pieninä ryhminä. Naaraat aloittavat paluumuuton jo kesäkuun alkupuolella, ja loppuvaiheen poikashuollosta vastaa usein koiras; loppukesällä tavataan lähinnä nuoria lintuja. Talvehtimisalueet ovat Välimeren alueella ja Afrikassa.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.