Metson sukupuolten välinen kokoero on suuri: koiras on noin 2,5–4 kertaa naarasta painavampi. Koiras on hyvin kookas ja pääosin metallinkiiltoisen musta, ja nokka on vaalea. Suuri pyrstö on musta ja valkopilkkuinen, ja soitimella koiras levittää sen viuhkamaisesti. Silmän päällä on punainen heltta.
Naaras eli koppelo on ruskeankirjava. Kurkku ja rinta ovat lähes kuviottomat ja ruosteenoranssit, ja pyrstö on pitkä ja pyöreäkärkinen. Koppelolta puuttuu teerinaaraalle tyypillinen valkoinen siipijuova.
Ravinto vaihtelee vuodenajan mukaan: kesällä metso syö silmuja, versoja, siemeniä ja varhaisvihantaa, loppukesällä marjoja, ja talvella ravinto koostuu lähes pelkästään männynneulasista. Keväällä koiraat kokoontuvat ryhmäsoitimille, joissa ne esittävät soidinmenoja ja ottavat yhteen. Pesä sijaitsee maassa suojaisassa paikassa, ja naaras munii tavallisesti noin 7 munaa ja hautoo yksin.
Metso elää laajoilla ja yhtenäisillä metsäalueilla, erityisesti mänty- ja kuusivaltaisissa metsissä sekä soiden rikkomissa kangasmetsissä. Se suosii vanhempia ja mahdollisimman luonnontilaisia metsiä, mutta esiintyy myös varovaisesti käsitellyissä talousmetsissä. Elinympäristössä on tärkeää laaja-alaisuus ja yhtenäisyys, sillä metso tarvitsee eri elinympäristöjä vuodenkierron aikana sekä toimivia soidinpaikkoja.
Suomessa metsoa tavataan suurimmassa osassa maata, mutta pesimäkanta on harva etelässä ja rannikkoseudulla, ja laji puuttuu kokonaan Tunturi-Lapista.
Paikkalintu, joka liikkuu yleensä vain vähän. Pesimäkauden ulkopuolella koiraat ja naaraat voivat liikkua erillisinä ryhminä.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.