Mustakurkku-uikku on pienikokoinen ja siro uikkulintu, jolla on melko lyhyt kaula ja ohut, terävä nokka. Nokka on hieman ylöspäin suuntautunut.
Kesäpukuisella linnulla pää, kurkku ja kaula ovat mustat, ja silmien takana on näyttävä kellanoranssi, viuhkamainen höyhenkoriste; kupeet ovat punaruskeat ja selkäpuoli tumma. Talvipuvussa päälaki on musta ja tumma väritys ulottuu silmän alapuolelle ja taakse poskelle, etukaula on harmaa ja muu alapuoli vaalea. Nuori lintu muistuttaa aikuista, mutta on ruskehtavampi, ja päässä ja kaulassa on kellan- tai ruosteenruskeaa sävyä.
Pesä on vesikasveista rakennettu kelluva pesälautta kasvillisuuden suojassa. Ravintona ovat pääasiassa vesien pieneläimet, erityisesti hyönteiset ja äyriäiset, mutta myös kasvinosat; ravintoa etsitään sukeltamalla sekä veden pinnasta poimimalla. Pesimäaikana laji on piilotteleva ja pysyttelee usein rantakasvillisuuden suojassa, ja se pesii mielellään naurulokkikolonioiden läheisyydessä.
Elinympäristöä ovat runsaskasvustoiset järvet, lammet, rehevät merenlahdet, kortteikot, saraikot ja muut matalat kosteikot. Suomessa lajia tavataan Etelä-Lappiin asti, mutta painopiste on eteläisessä Suomessa ja saaristossa. Levinneisyysalue kattaa laajalti Euraasian havumetsävyöhykkeen Koillis-Euroopasta itään sekä Pohjois-Amerikan havumetsävyöhykettä.
Yömuuttaja, joka talvehtii Länsi-Euroopassa ja Välimeren alueella. Eurooppalaiset linnut talvehtivat pääsääntöisesti Norjan rannikolla, eteläisellä Itämerellä, Pohjanmerellä sekä Välimeren ja Mustanmeren pohjoisosissa.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.