Mustapääkerttu on solakka ja harmaasävyinen kerttu. Koiraan päälaki on musta, naaraan ja nuoren linnun punaruskea. Koiraan yleisväritys on vihertävänharmaa, kun taas naaras ja nuori lintu ovat ruskeasävyisempiä. Koivet ovat tumman siniharmaat ja nokka musta tai ruskeanmusta. Laulu alkaa kireäsointisena, mutta muuttuu loppua kohti täyteläiseksi ja huilumaiseksi.
Mustapääkerttu rakentaa korsista pesänsä pensaaseen tai muun kasvillisuuden varaan lähelle maanpintaa. Se liikkuu yleensä rehevän kasvillisuuden suojissa ja pysyttelee usein huomaamattomana. Ravintona ovat hyönteiset, hämähäkit, hedelmät ja marjat.
Laji suosii reheviä lehtoja ja sekametsiä, joissa kasvaa runsaasti pensaita, saniaisia ja lehtipuiden vesoja. Erityisen mieleisiä ovat rehevät puronotkot ja tiheän aluskasvillisuuden metsät, mutta mustapääkerttua tavataan myös puistoissa sekä vesakkoisissa harvennetuissa metsissä. Suomessa yhtenäinen pesimäalue ulottuu lännessä Oulun seudulle ja idässä Pohjois-Karjalaan asti.
Yömuuttaja, joka talvehtii Välimeren alueella sekä Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Hyvinä pihlajanmarjavuosina osa linnuista voi jäädä Suomeen talvehtimaan.
Pesimälinnustolaskentojen tulosten mukaan Suomen pesimäkanta on runsastunut jopa kolminkertaiseksi 1980-luvulta 2010-luvulle, ja pesimäkannat ovat runsastuneet samaa tahtia muuallakin Euroopassa. Kevätmuutto aikaistui keskimäärin neljällätoista vuorokaudella seurantajakson aikana.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.