Mustapyrstökuiri on pikkukuovin kokoinen kahlaaja, jolla on pitkä ja suora nokka. Koivet ovat pitkät ja ulottuvat lennossa selvästi pyrstön yli. Lennossa siivissä näkyy leveä valkoinen siipijuova, pyrstö on mustavalkoinen ja yläperä valkoinen — valkoinen yläperä ei kuitenkaan jatku kiilamaisesti selkään.
Kesäpuvussa pää, kaula ja rinta ovat kuparinpunaiset, ja kupeissa näkyy mustaa poikkijuovitusta. Naaras on koirasta himmeämmän värinen ja niukemmin poikkijuovainen. Nuori lintu on kellanruskeankirjava: siltä puuttuu aikuisen kuparinpunainen väritys ja alapuoli on kellanharmaa.
Soidinaikaan koiras lentää näkyvästi pesimäalueen yllä ja esittää äänekästä soidinlentoa; lento on vaappuvaa ja siihen kuuluu ajoittaisia syöksyjä alaspäin. Pesinnän alettua linnut muuttuvat huomaamattomammiksi ja piilottelevat korkeassa kasvillisuudessa. Ravintona ovat hyönteiset, lierot, nilviäiset ja muut pienet selkärangattomat eläimet.
Elinympäristöä ovat avoimet rantaniityt, alavat kosteikot, avosuot ja viljelysmaat. Suomessa vahvin pesimäkanta keskittyy Liminganlahdelle, josta laji on levittäytynyt myös lähialueiden pelloille; muualla Suomessa mustapyrstökuiri pesii vain harvalukuisena, muun muassa Pohjois-Karjalassa ja Satakunnassa.
Pesimäalueet ulottuvat Länsi- ja Keski-Euroopasta Venäjän keskiosiin ja Pohjois-Kazakstaniin, ja laji pesii myös Islannissa ja monin paikoin Fennoskandiassa. Läntiset populaatiot muuttavat Länsi-Eurooppaan, Välimerelle ja Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.