Niittykirvinen on ohutnokkainen ja pitkäpyrstöinen pikkulintu. Selkäpuoli on ruskehtava ja tummaviiruinen, alapuoli vaalea ja runsaasti tummien pitkittäisviirujen kirjoma. Niittykirvinen muistuttaa metsäkirvistä, mutta on sitä sirompi ja ohuempinokkainen. Alapuolen viirutus on voimakkaampaa ja jatkuu selvänä myös kupeille. Koivet ovat ruskehtavat, ja takavarpaan kynsi on pitkä ja lähes suora.
Ravintona ovat selkärangattomat eläimet, erityisesti hyönteiset ja niiden toukat.
Niittykirvinen viihtyy avoimilla alueilla, kuten niityillä, pelloilla, soilla ja tunturipaljakalla. Suomessa lajia tavataan koko maassa saaristosta pohjoisimpaan Suomeen, erilaisissa avoimissa ympäristöissä kulttuurimaisemista avosoille ja tunturipaljakalle.
Muuttolintu, joka talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa sekä Pohjois-Afrikassa. Läntisen Euroopan pesimäalueilla laji on paikkalintu. Kevätmuutto alkaa usein maaliskuun lopussa, päämuutto havaitaan huhtikuun kahden viimeisen viikon aikana, ja muutto hiipuu toukokuun alun jälkeen.
Pesimälinnustolaskentojen tulosten mukaan Suomen pesimäkanta on taantunut noin 40 prosenttia edellisen 50 vuoden aikana, ja Euroopassa pesimäkannat ovat taantuneet noin 60 prosenttia neljän vuosikymmenen aikana. Lintuasemaseurannassa havaintomäärät ovat sen sijaan pysyneet pitkällä aikavälillä melko vakaina, joskin vuosien välinen vaihtelu on ollut huomattavaa. Kevätmuutto viivästyi keskimäärin neljällä vuorokaudella seurantajakson aikana, mikä voi liittyä pesimäkannan taantumiseen.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.