Nokkavarpunen on tukevarakenteinen peippolintu, jolla on iso pää, paksu kaula ja erittäin voimakas, suuri nokka. Pää on ruosteenruskea, niska harmaa ja selkä tummanruskea. Vatsapuoli on vaaleampi ja punertavanharmaa. Kurkussa on musta leukalappu, ja myös nokan ympärillä näkyy mustaa. Päälaki on melko litteä.
Tummissa siivissä näkyy leveää valkoista kuviointia. Lyhyt pyrstö on tyveltä tumma ja kärjestä laajalti valkoinen. Koivet ovat punertavanruskeat ja silmän värikalvo punaruskea. Nokka on kesällä sinertävänharmaa ja talvella kellertävän sarvenvärinen.
Pesä rakennetaan ohuista risuista korkealle lehtipuun latvustoon. Ravintona ovat silmut, hedelmät, siemenet ja hyönteiset. Talvisin nokkavarpusia tavataan usein ruokintapaikoilla ja pienissä parvissa.
Nokkavarpunen on lehtipuuvaltaisten metsien ja kulttuuriympäristöjen laji. Se viihtyy erityisesti lehdoissa, puistoissa, kartanoiden puistoalueilla sekä suurissa pihoissa, joissa kasvaa jalopuita ja koristepensaita. Suomessa pesimäalueet keskittyvät Etelä-Suomeen, ja pohjoisimmat varmistetut pesinnät ovat Perämeren rannikolta. Laji on Euroopan ja Aasian lauhkean vyöhykkeen pesimälaji.
Osa linnuista muuttaa syksyllä Keski- ja Länsi-Eurooppaan, mutta osa talvehtii Suomessa.
Nokkavarpunen on Suomessa harvalukuinen, mutta runsastuva laji.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.