Pajusirkku on keskikokoinen ja melko pitkäpyrstöinen sirkku, joka on keltasirkkua hieman pienempi. Pesimäpukuisella koiraalla pää ja kurkku ovat mustat, ja mustaa päätä reunustavat valkoinen viiksijuova ja valkoinen niskakaulus. Selkäpuoli on ruskean ja mustan kirjava, vatsapuoli vaalea. Naaras on ruskeasävyinen ja voimakkaasti viiruinen: päässä erottuvat vaalea silmäkulmanjuova ja viiksijuova, posket ovat tummanruskeat, selkäpuoli mustankirjava ja alapuoli vaalea sekä tummaviiruinen. Nuori lintu muistuttaa naarasta.
Pesä rakennetaan korsista yleensä mättään kylkeen, tiheään ruohostoon, ojaan tai pensaan tyvelle. Ravintona ovat hyönteiset, siemenet, silmut ja muut kasvinosat. Pajusirkku tekee usein kaksi pesyettä kesän aikana.
Pajusirkku suosii kosteikkojen rantapensaikoita ja ruovikoita. Lajia tavataan järvien, lampien, jokien ja ojien varsilla sekä pensaikkoisilla tulvaniityillä. Lapissa se pesii myös rämeiden, avosoiden ja muiden kosteiden suoalueiden reunoilla, joissa kasvaa pajua ja vaivaiskoivua. Suomessa laji esiintyy koko maassa Ahvenanmaalta tunturikoivuvyöhykkeelle saakka.
Osittaismuuttaja. Suomen pesimälinnut talvehtivat pääasiassa Länsi- ja Lounais-Euroopassa sekä Välimeren alueella, mutta pieni määrä lintuja jää talvehtimaan Etelä-Suomeen. Rengastusaineiston perusteella koiraat saapuvat keväällä huomattavasti naaraita aikaisemmin.
Suomen pesimäkanta on vähentynyt noin puoleen muutaman vuosikymmenen aikana, ja laji on vähentynyt myös Euroopan laajuisesti. Vähenemisen taustalla on useita syitä, kuten kosteikkojen kuivaaminen ja liiallinen rehevöityminen sekä maatalouden tehostuminen ja kasvintorjunta-aineiden käyttö talvehtimisalueilla.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.