Palokärki on noin variksen kokoinen, suurikokoinen tikka. Höyhenpuku on lähes kokonaan musta, nokka vaalea ja silmät vaaleankeltaiset. Koiraalla päälaki on kokonaan punainen, kun taas naaraalla punainen väri rajoittuu niskaan. Soidinääni ja rummutus ovat voimakkaat.
Ravintona ovat erityisesti muurahaiset ja niiden toukat, joita palokärki kaivaa muurahaiskeoista sekä puiden rungoista. Se etsii ravinnokseen myös muita hyönteisten toukkia.
Palokärki esiintyy havu- ja sekametsissä lähes koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta, ja se viihtyy erityisesti sekametsissä ja männiköissä. Palokärkiä esiintyy laajalla alueella Euraasiassa.
Paikkalintu, joka on havaittavissa ympäri vuoden, joskin varsinkin nuoret yksilöt voivat lähteä vaellukselle. Vaellusta tapahtuu elokuun lopulta marraskuulle, ja pääosa linnuista on liikkeellä syyskuussa; ilmeisesti syksyisin Hankoniemelle saapuu runsaasti lintuja Venäjältä asti. Rengastusten perusteella suurin osa asemalla syksyllä tavattavista palokärjistä on samana vuonna kuoriutuneita naaraita.
Laji on viime vuosikymmeninä sopeutunut pesimään heikompilaatuisissakin elinympäristöissä, mikä yhdessä leudontuneiden talvien kanssa on edesauttanut pesimäkannan kasvua. Lintuasemalla palokärkiä tavataan vuoden ympäri, mutta esiintyminen painottuu selvästi syksylle, ja 2020-luvulla laji on vakiintunut osaksi aseman pesimälajistoa. Havaintomäärät ovat kolminkertaistuneet seurantajakson aikana, mikä tukee käsitystä pesimäkannan kasvusta.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.