Pikku-uikku on pieni, rakenteeltaan pyöreähkö ja lyhytkaulainen uikkulintu. Nokka on lyhyt ja suora, koivet tumman vihertävät ja varpaissa on uimaliuskat.
Aikuisella linnulla pää, niska, selkä ja rinta ovat tummat tai lähes mustat, posket, kurkku ja kaulan sivut punaruskeat, ja nokan tyvellä on pieni kellertävä laikku. Talvipuku on kesäpukua vaaleampi: selkä ja päälaki ovat mustanharmaat sekä posket ja kaulan sivut vaaleammat ja ruskehtavat. Nuori lintu on aikuista vaaleampi, ja sen posket ja kaulan sivut ovat kellanruskeat.
Pesä on kasvillisuudesta rakennettu pesälautta ruovikon reunassa tai muun vesikasvillisuuden suojassa. Ravintona ovat pikkukalat, hyönteiset, äyriäiset, simpukat ja kotilot, ja ravintoa etsitään sukeltamalla tai pintavedestä. Pikku-uikku on hyvin piilotteleva ja sukeltaa herkästi häiriön sattuessa.
Elinympäristöä ovat runsaskasvuiset lammet, rehevät lintujärvet, merenlahdet, ruovikot ja muut tiheäkasvuiset kosteikot. Suomessa lajia tavataan lähinnä eteläisessä Suomessa, levinneisyysalueensa pohjoisrajalla. Pikku-uikku pesii suurimmassa osassa Eurooppaa Välimereltä Fennoskandian eteläosiin sekä laajoilla alueilla Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa.
Osittaismuuttaja ja pääosin yömuuttaja. Pohjoiset kannat muuttavat, mutta suurimmassa osassa levinneisyyttään laji on paikkalintu. Osa linnuista talvehtii Etelä-Suomen sulapaikoilla, muut Länsi-Euroopassa.
Pikku-uikku on 2000-luvulla vakiintunut satunnaispesijästä harvinaiseksi pesimälajiksi.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.