Pikkulepinkäiskoiraalla päälaki ja yläperä ovat harmaat, selkä punaruskea ja kasvoilla erottuu musta rosvonaamari. Kurkku on valkoinen, ja vatsapuolella on usein hailakan vaaleanpunaista sävyä. Pyrstö on musta, tyven reunoilla valkoista. Naaras on ruskeasävyisempi, vatsapuolella on tummia poikkikuvioita ja naamio on heikompi. Nuori lintu muistuttaa naarasta, mutta on kauttaaltaan voimakkaammin poikkijuovainen.
Ravintona ovat suuret hyönteiset sekä pienet selkärankaiset eläimet. Pikkulepinkäinen tähystää saalista usein näkyvältä istumapaikalta pystyasennossa ja varastoi saalista pensaiden piikkeihin ja piikkilanka-aitoihin.
Laji viihtyy pensaikkoisilla avomailla, katajaniityillä, hakkuuaukeilla ja muissa puoliavoimissa ympäristöissä. Se tarvitsee tilaa ja tähystyspaikkoja saalistusta varten, ja tyypillisiä pesimäympäristöjä ovat katajikkoniityt, pensaistuvat pellot, rantaniityt, maatalousympäristöt ja risukkoiset hakkuuaukeat. Suomessa yhtenäinen levinneisyysalue yltää Oulun seudulle.
Pitkän matkan muuttaja, joka talvehtii trooppisessa Afrikassa laajalla vyöhykkeellä Etiopiasta Namibiaan ja Etelä-Afrikkaan.
Pesimälinnustolaskentojen tulosten mukaan pesimäkanta Suomessa on vaihdellut voimakkaasti viime vuosikymmeninä: 1990-luvun lopulla havaittiin väliaikainen aallonpohja, jonka jälkeen laji elpyi kymmenessä vuodessa, mutta on jälleen vähentynyt edellisen 15 vuoden aikana. Pesimäkannat ovat vähentyneet myös muualla Euroopassa 2000-luvun alusta alkaen. Suomi sijaitsee lajin levinneisyysalueen pohjoisreunalla, jolloin muutokset maailmankannassa voivat näkyä täällä korostuneina.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.