Pikkulokki on pieni ja siro lokki. Kesäpuvussa pää on niskaan asti musta. Siipien yläpinta on vaaleanharmaa mutta takareuna kirkkaanvalkoinen, ja siipien alapinta on lähes kauttaaltaan tumma. Talvipuvussa pää on valkoinen ja korvanseudulla näkyy tumma täplä, mutta siipien väritys säilyy muuten samanlaisena. Nuorella linnulla selkä ja siivet ovat kirjavat, päälaella ja niskassa näkyy tummaa väriä ja siivessä erottuu tumma kuvio. Koivet ovat punaiset.
Pikkulokki muistuttaa naurulokkia, mutta on sitä pienempi, sirompi ja pyöreäsiipisempi. Lennossa sen tunnistaa erityisesti tummista siiven alapinnoista ja kevyestä, tiiramaisesta lentotavasta.
Pikkulokki rakentaa matalan pesäkeon ruovikkoon, maahan tai kelluville kaisla- ja ruokokasautumille. Se pesii usein naurulokkien ja tiirojen seurassa, ja myös peltopesintöjä tunnetaan. Ravintona ovat pääasiassa hyönteiset, joita pikkulokki poimii veden pinnalta tai saalistaa ilmasta.
Laji pesii rehevillä järvillä, lammilla, merenlahdilla, soilla sekä rannikon luodoilla. Suomessa sitä tavataan lähes koko maassa lounaisinta rannikkoa ja suurinta osaa Lapista lukuun ottamatta.
Pikkulokki muuttaa pääasiassa lounaaseen ja talvehtii eteläisellä Itämerellä, Pohjanmerellä, Atlantilla ja Välimerellä. Suomessa tavataan ajoittain talvehtivia lintuja etelärannikolla ja Ahvenanmaalla.
Pikkulokki on linnustonseurannan kannalta melko oikukas laji: se on myöhäinen pesijä, ja yhdyskunnat vaihtavat paikkaa vuosien välillä. Erillisten laskentojen perusteella Suomen parimäärä pysyi melko vakaana 1990- ja 2000-luvuilla.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.