Pikkusirkku on hyvin pieni ja siro sirkku, joka muistuttaa naaraspajusirkkua mutta on sitä selvästi pienempi. Pää ja posket ovat punaruskeat, päälakea reunustavat mustat juovat ja vaalea silmärengas erottuu selvästi. Selkäpuoli on tumma ja voimakkaasti viiruinen, vatsapuoli vaalea, ja rinnassa sekä kupeilla on tummaa viiruisuutta. Naaraalla väritys on koirasta himmeämpi, ja nuori lintu muistuttaa naarasta.
Pesä rakennetaan matalaan varvikkoon maanpinnan tuntumaan, usein pensaan tyvelle hyvin suojattuun paikkaan. Ravintona ovat hyönteiset, hämähäkit, siemenet ja muut kasvinosat.
Pikkusirkku viihtyy kosteiden soiden ja vesistöjen reunojen pensaikoissa sekä matalapuustoisilla suoalueilla. Tyypillisiä pesimäympäristöjä ovat korpirämeiden ja nevojen reunat sekä jokien, järvien, rämeiden ja avosoiden paju- ja vaivaiskoivuvyöhykkeet. Suomessa laji pesii pääasiassa Metsä-Lapissa ja Kuusamossa.
Levinneisyydeltään pikkusirkku muistuttaa pohjansirkkua, mutta on Suomessa selvästi harvalukuisempi. Levinneisyys ulottuu Koillis-Euroopasta pitkälle Venäjän itäosiin, ja lajia tavataan suurimmassa osassa Aasian taigavyöhykettä; Euroopan puolella pikkusirkkua pesii Venäjän lisäksi Suomen, Ruotsin ja paikoin Norjan pohjoisosissa.
Talvehtimisalueet sijaitsevat Kiinan eteläosissa sekä Itä- ja Kaakkois-Aasiassa, joten Fennoskandiassa pesivät pikkusirkut muuttavat kauas itään.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.