Punakylkirastas on pieni, noin 19–23 cm pitkä ja nimensä mukaisesti punakylkinen rastas. Pyrstö on lyhyehkö. Ruumis on päältä ruskea ja alapuolelta valkoinen, ja rinnassa on ruskeita pitkittäisjuovia. Silmäkulmanjuova ja viiksijuova ovat valkoiset. Kylki ja siiven alapinta ovat ruosteenpunaiset.
Punakylkirastas muistuttaa laulurastasta, jolta puuttuu valkoinen silmäkulmajuova. Muita erotustuntomerkkejä ovat laulurastaan rinnan kuviot eli nuolenpääpilkut sekä sen haalean beiget kyljet.
Ravintonaan punakylkirastas käyttää marjoja, matoja ja muita selkärangattomia. Laji esiintyy lehti-, seka- ja havumetsissä koko Suomen alueella.
Kevätmuutto ajoittuu maalis-toukokuulle ja syysmuutto syys-marraskuulle, ja talvehtimisalueet ovat Länsi- ja Etelä-Euroopassa. Syksyllä punakylkirastas muuttaa pääasiassa öisin, ja muuttavia lintuja voi havaita niiden öisten sirahtavien kutsuäänien perusteella: tsriii! Parhaina muuttoöinä niitä voi kuulla useita minuutissa.
Pesimäkanta on vähentynyt Suomessa vajaan kolmanneksen viiden vuosikymmenen aikana, ja myös havaintomäärät ovat vähentyneet seurantajakson aikana. Pesimäkannat ovat taantuneet myös muualla Euroopassa. Taantuman tarkkoja syitä ei tunneta; taustalla saattaa olla sekä kestämätön metsästys talvehtimisalueilla että ilmastonmuutos. Suomen pesimäkannan tiheyden painopiste on siirtynyt pohjoisemmaksi. Kevätmuutto aikaistui keskimäärin yhdellätoista vuorokaudella seurantajakson aikana.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.