Punatulkku on pullea ja pitkäpyrstöinen peippolintu, jolla on tukeva nokka, musta päälaki, harmaa selkä ja mustat siivet, joissa erottuu vaalea poikkijuova. Koiraalla vatsapuoli on kirkkaanpunainen, naaraalla harmaa.
Kesällä ravintona ovat selkärangattomat eläimet, pesimäkauden ulkopuolella pääasiassa siemenet. Punatulkku vierailee usein linturuokinnoilla.
Levinneisyys kattaa suurimman osan Euroopasta sekä Aasian boreaalisesta vyöhykkeestä aina Japaniin asti. Punatulkku pesii koko Suomessa ja viihtyy erityisesti kuusi- ja sekametsissä, mutta sitä tavataan myös puistoissa, pihoilla, muissa puustoisissa ympäristöissä ja toisinaan tunturikoivuvyöhykkeellä.
Pesimäaikaan punatulkku voi olla melko piilotteleva, mutta syysmuutolla ja talvikausina se on näkyvämpi ja hakeutuu esimerkiksi linturuokinnoille ja hyville pihlajanmarjaesiintymille. Pihlajanmarjasato vaikuttaa syysmuuttoon: runsaina marjavuosina tulkut muuttavat keskimääräistä myöhemmin ja talvehtivat runsaslukuisemmin.
Lähimuuttaja, jonka talvehtimisalueet ulottuvat Välimeren pohjoisrannoille ja Keski-Aasiaan. Huomattava osa kannasta talvehtii kuitenkin Suomessa.
Havaintomäärät runsastuivat seurantajakson aikana, joskin määrät ovat myös vaihdelleet huomattavasti eri vuosikymmenten välillä, ja kehitys vastaa hyvin Suomen pesimäkannan vaihteluita. Punatulkku on mahdollisesti kärsinyt tehometsätalouden aiheuttamista elinympäristön muutoksista, jotka ovat myös uhanalaisiksi luokiteltujen metsälintujen tärkein uhanalaisuuden syy. Pesimäkannat ovat vähentyneet myös laajemmin Euroopassa. Muuton ajoittumisessa ei havaittu merkitseviä muutoksia seurantajakson aikana.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.