Punavarpunen on peipon kokoinen, tukevanokkainen peippolintu. Vanhan koiraan pää, rinta ja yläperä ovat kirkkaan karmiininpunaiset, ja selkä, siivet ja pyrstö ovat ruskeat ja vatsa vaalea. Naaras ja nuori koiras ovat ruskeanharmaita ja tummaviiruisia, eikä niillä ole vanhan koiraan punaista väritystä. Nuori lintu muistuttaa naarasta, mutta on usein voimakkaammin viiruinen. Siivillä näkyy kaksi vaaleaa siipijuovaa, ja nokka on lyhyt ja vahva.
Koiras laulaa usein näkyvällä paikalla pensaikon tai puun latvassa, mutta muuten laji on melko huomaamaton. Ravintona ovat siemenet, silmut ja hyönteiset.
Tyypillisiä elinympäristöjä ovat pensaikot, pellonreunat, lehdot, joutomaat ja muut pensaikkoiset kulttuuriympäristöt sekä maatalousalueet. Punavarpusta tavataan koko Suomessa Etelä-Lappiin asti, ja tihein pesimäkanta on Etelä- ja Keski-Suomessa.
Kaukomuuttaja, joka talvehtii trooppisessa Aasiassa. Suomessa rengastetuista linnuista on löytöjä kaakkoiselta muuttoreitiltä, muun muassa Israelista ja Kazakstanista.
Laji runsastui pesimälajina Suomessa aina 1990-luvun alkuun, minkä jälkeen pesimäkanta on kääntynyt laskuun ja vähentynyt tasaisesti yli 50 prosenttia noin 30 vuodessa. Myös Euroopan kokonaispesimäkanta on vähentynyt, ja lintuasemaseurannassa havaintomäärät vähenivät yli kolmanneksen. Kevätmuutto aikaistui keskimäärin viidellä vuorokaudella 1980-luvulta 2010-luvulle, mutta on 2020-luvulla hieman viivästynyt.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.