Pyrstötiainen on pieni, pyöreämuotoinen ja pitkäpyrstöinen lintu. Pää on valkoinen, ja tummat nappisilmät erottuvat selvästi. Selkäpuoli on mustan-, valkoisen- ja punertavankirjava. Pitkä pyrstö on musta ja valkoreunainen. Hartioilla ja kupeilla on punertavaa sävyä, koivet ovat mustanruskeat ja nokka musta. Parhaiten lajin tunnistaa pitkästä suipposta pyrstöstä ja vilkkaasta liikehdinnästä.
Pyrstötiainen rakentaa sammalesta pallomaisen pesänsä yleensä koivun tai tervalepän oksanhankaan. Pesä naamioidaan jäkälillä, tuohella ja naavalla sekä vuorataan höyhenillä. Laji liikkuu tavallisesti 6–15 linnun parvissa ja käyttää ravintonaan hyönteisiä, hämähäkkejä sekä siemeniä.
Pyrstötiainen suosii nuorehkoja lehti- ja sekametsiä sekä pensaikkoisia metsiä, joskus jopa taimikoita. Se viihtyy erityisesti vesistöjen ja avointen maastojen reunamilla, koivikoissa ja tervalepikoissa. Suomessa levinneisyys painottuu eteläiseen Suomeen, mutta lajia tavataan myös Oulun ja Kainuun korkeudelle asti, ja Oulun pohjoispuolella se on harvinainen.
Paikka- ja kiertolintu, mutta osa linnuista vaeltaa syksyisin etelämmäksi. Esiintyminen painottuu vahvasti syksyyn: syysliikehdintä alkaa syyskuun puolivälissä, ja määrät kasvavat nopeasti lokakuuta kohti.
Havaintomäärät ovat vaihdelleet hyvin voimakkaasti, mutta pitkällä aikavälillä suuntaus on runsastuva, ja 2010-luvulla pyrstötiaisia on havaittu runsaammin kuin seurantajakson alussa. Vaikka suurvaellukset saapuvat Suomeen todennäköisesti Venäjän puolelta, havaintomäärien kehitys tukee käsitystä kannankehityksestä Suomessa.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.