Räyskä on roteva, selkälokin kokoinen tiira. Sillä on pitkä, voimakas ja tikarimainen punainen nokka sekä suuri pää, ja lintu voi toisinaan nostaa päälaen höyheniä lyhyeksi töyhdöksi. Päälaki on musta, siivet pitkät ja melko leveät. Yläpuoli on vaalean siniharmaa ja alapuoli valkoinen, ja siiven alapinnan kärjessä erottuu laaja tumma alue. Pyrstö on lyhyt ja matalasti lovellinen.
Aikuisen koivet ovat mustat ja nokka punainen, kärjestä tumma. Nuorella linnulla päälaki on ruskean ja valkoisen kirjava, selässä ja pyrstössä näkyy ruskeaa täplitystä, koivet ovat harmaankeltaiset ja nokka aikuisen nokkaa vaaleampi.
Räyskä pesii yksittäin tai pienissä yhdyskunnissa avoimilla luodoilla, ja pesä on matala kuoppa kalliolla, somerikossa tai hiekalla. Ravintona ovat kalat, joita räyskä pyydystää syöksysukeltamalla; se voi lekutella hetken veden yllä ennen syöksyä. Kalastusretkillään räyskä liikkuu laajalla alueella, ja sitä tavataan myös järvillä ja sisämaassa.
Elinympäristöä ovat ulkosaariston suuret hieta- ja somerikkorantaiset luodot sekä rannikkoalueet. Suomessa räyskä pesii pääasiassa rannikoilla ja merensaaristossa Saaristomereltä Suomenlahdelle sekä Perämerelle asti, ja yksittäisiä pesintöjä tunnetaan myös sisävesiltä.
Räyskä saapuu Suomeen huhtikuussa ja lähtee syysmuutolle loppukesällä. Se muuttaa talveksi trooppiseen Afrikkaan.
Suomen pesimäkannan määrät putosivat dramaattisesti 1970- ja 1980-lukujen taitteessa, kanta elpyi 1990-luvulla, ja 2000-luvulla kehitys on ollut vakaata. Räyskä on herkkä laji vaihtamaan pesimäpaikkaa, ja häirintä voi johtaa suuren yhdyskunnan pirstoutumiseen pienempiin kolonioihin.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.