Ruisrääkkä on kellanruskea lintu, jolla on ruosteenpunaiset siivet ja lyhyt, tukeva nokka. Selkäpuolella on tummia täpliä ja kupeilla poikkijuovitusta. Lentävän linnun tunnistaa voimakkaan punaruskeista siivistä ja pitkälle pyrstön taakse roikkuvista jaloista. Koivet ovat punertavanruskeat, nokka vaaleanruskea ja kärjestä tumma, ja silmän värikalvo on vaaleanruskea.
Ruisrääkkä elää korkean kasvillisuuden suojissa ja liikkuu useimmiten juosten. Se ääntelee etenkin öisin, ja karkeasti raksuttava ääni kuuluu kiinteänä osana viljelysmaiden öiseen äänimaisemaan. Ravintona ovat hyönteiset, muut pienet selkärangattomat eläimet, siemenet ja versot. Pesä rakennetaan maahan tiheän kasvillisuuden suojaan.
Elinympäristöä ovat niityt, heinäpellot, luonnonhoitopellot, rantaniityt ja rehevät peltoaukeat. Ruisrääkkä viihtyy parhaiten heinä- ja rehupelloilla, pensaattomilla pakettipelloilla sekä kuivahkoilla rantaniityillä.
Suomessa esiintyminen painottuu Itä- ja Kaakkois-Suomeen, ja vakituisen levinneisyysalueen pohjoisraja kulkee Oulun ja Joensuun linjalla. Lajin levinneisyysalue on varsin laaja, ulottuen Länsi-Euroopasta pitkälle Keski-Siperiaan ja Luoteis-Kiinaan; se on länsiosissaan laikuittainen, mutta Itä-Euroopassa ja Venäjällä tiheydet kasvavat huomattavasti.
Ruisrääkkä talvehtii Afrikassa.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.