Sääksi on kookas petolintu, joka näyttää alapuolelta hyvin vaalealta. Selkäpuoli on ruskea ja pyrstö melko lyhyt. Siivissä näkyvät tummat karpaalilaikut ja tummat siivenkärjet, ja siivet ovat pitkät ja kapeahkot. Päässä on tumma silmän kautta kulkeva juova eli rosvonaamari. Jalat ovat voimakkaat ja erittäin karheat, mikä helpottaa liukkaan kalan pitämistä saaliina.
Ravintona ovat kalat, joita sääksi saalistaa usein veden yllä lekutellen.
Sääksi tarvitsee riittävän tukevan pesäpuun, joka voi sijaita kaukanakin vesistöistä. Suomessa laji pesii käytännössä koko maassa ja puuttuu lähinnä Käsivarren Lapista ja alueilta, joilla ei ole riittävän suuria vesistöjä ja sopivia pesäpaikkoja.
Levinneisyydeltään sääksi on todellinen kosmopoliitti: sitä tavataan jokaisella mantereella Etelämannerta lukuun ottamatta. Pohjoiset populaatiot ovat pitkän matkan muuttajia, ja Suomen sääkset talvehtivat Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa.
Aiemmin ympäristömyrkyt heikensivät kantaa, ja vaikutuksia voi esiintyä edelleen erityisesti talvehtimisalueilla. Kanta on nykyisin kasvussa, ja laji hyötyy tekopesistä. Parimäärä kasvoi 2010-luvun alkuun, minkä jälkeen kanta on pysynyt vakaana, ja lintuasemaseurannassa havaintomäärät runsastuivat noin 50 prosenttia.
Sääksien pesinnän aloitus on pitkällä aikavälillä aikaistunut, ja taustalla ovat ilmastonmuutoksen myötä lämpenevät keväät: mitä aikaisemmin vesistöjen jäät sulavat pesimäseudulla, sitä aikaisemmin pesinnät alkavat. Kevätmuuton ajoittumisessa ei havaittu muutosta, mutta syysmuutto aikaistui keskimäärin viidellä vuorokaudella.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.