Sarvipöllö on keskikokoinen, hoikkarakenteinen ruskea pöllö, jonka pitkät korvatupsut tuovat mieleen pienen huuhkajan. Siivet ovat pitkät ja pyrstö verrattain pitkä. Selkäpuoli on ruskeanharmaa ja tumman viiruinen, vatsapuoli vaaleampi ja kauttaaltaan pitkittäisjuovainen. Koivet ovat höyhenpeitteiset.
Sarvipöllö muistuttaa eniten suopöllöä, mutta sillä on pitkät korvatupsut, oranssit silmät ja tummempi yleisväritys. Korvatupsut eivät kuitenkaan aina ole näkyvissä. Siiven yläpinnalla käsisulkien tyvessä näkyy vaalea, usein oranssinsävyinen alue. Sarvipöllöltä puuttuu suopöllölle tyypillinen valkoinen siiven takareuna, ja siivenkärki on hienosti poikkijuovainen.
Sarvipöllö pesii yleensä vanhoissa variksen, harakan tai oravan pesissä. Se on yöaktiivinen ja saalistaa hämärissä matalalla peltojen, kosteikkojen, niittyjen ja hakkuuaukkojen yllä. Ravintona ovat pääasiassa pikkunisäkkäät, mutta myös linnut. Laji on pikkunisäkkäisiin, varsinkin myyriin, voimakkaasti erikoistunut nomadinen laji: samojen yksilöiden pesimäalueet ja pesimämenestys vaihtelevat pikkunisäkkäiden runsauden mukaan.
Elinympäristöä ovat peltojen, niittyjen ja metsien mosaiikkimaiset ympäristöt, hakkuuaukkojen reunat sekä kosteikkojen läheiset metsäalueet. Suomessa sarvipöllö esiintyy pääasiassa Etelä- ja Keski-Suomessa, harvinaisempana aina Lappia myöten.
Pääosin muuttolintu: suurin osa talvehtii Keski- ja Länsi-Euroopassa, mutta pieni osa kannasta jää Etelä-Suomeen hyvinä myyrävuosina. Suomessa rengastetuista yksilöistä on löytöjä Baltiasta Saksaan, Ranskaan, Tanskaan ja Etelä-Ruotsiin ulottuvalta alueelta. Havaintomäärät keskittyvät syksylle, syyskuun alusta marraskuun puoliväliin, ja lokakuu on päämuuton aikaa.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.