Sinirinta on melko pienikokoinen ja lyhytpyrstöinen lintu, jolla on pitkähköt jalat ja selvä kellanvalkoinen silmäkulmanjuova. Pyrstön kärki on musta ja tyviosan reunat ruosteenruskeat.
Kesäpukuisen koiraan rinnassa näkyy kirkkaan sinistä, mustaa ja ruosteenpunaista väritystä, mutta syksyllä rintakuvio muuttuu himmeämmäksi ja sinistä väriä näkyy vähemmän. Naaraan rinnasta puuttuvat yleensä kirkkaat siniset ja ruosteenpunaiset sävyt, ja vaaleaa kurkkua reunustavat tummat täplät ja juovat. Nuorilla linnuilla rinnan värit ovat himmeämmät kuin aikuisilla.
Suomessa tavattavat sinirinnat kuuluvat yleensä nimialalajiin, ja satunnaisesti Etelä-Suomessa tavataan myös valkotäpläsinirintaa.
Sinirinta rakentaa pesänsä maahan varvikon, pajukon tai muun kasvillisuuden suojaan. Koiras laulaa usein pensaan tai pajun latvasta ja tekee välillä lyhyitä laululentoja. Maassa liikkuessaan sinirinta hypähtelee pyrstö koholla ja piiloutuu häiriintyessään nopeasti kasvillisuuden suojaan. Ravintona ovat hyönteiset, hämähäkit, lierot, muut pienet selkärangattomat eläimet, marjat sekä siemenet.
Sinirinta viihtyy pohjoisten tunturialueiden tunturikoivikoissa sekä soiden, jokivarsien ja järvenrantojen pajukoissa. Suomessa se pesii pääasiassa maan pohjois- ja koillisosissa, mutta läpimuuttajana sinirintaa tavataan koko maassa, syksyllä usein ruovikoiden reunoilla ja pensaikoissa.
Yömuuttaja, joka talvehtii Koillis-Afrikassa sekä Etelä-Aasiassa.
Pesimälinnustolaskentojen tulosten mukaan sinirinnan pesimäkanta on vähentynyt jopa 80 prosenttia 1980-luvulta alkaen, ja Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteisaineistossa näkyy vastaava suuntaus. Lisäksi levinneisyysalue Suomessa on kutistunut, erityisesti maan koillisosissa ja Lapin aapasuovyöhykkeellä.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.