Suokukko on kahlaaja, jolla on pitkät jalat, pitkä kaula ja melko lyhyt, hieman kaartuva nokka. Koiras on selvästi naarasta suurempi.
Kevätpuvussa koiraalla on suuret kaulusröyhelöt ja korvatupsut, joiden väri vaihtelee yksilöllisesti valkoisesta ja ruskeasta mustaan tai kirjaviin yhdistelmiin. Koiraiden koristehöyhenet katoavat kesällä, minkä jälkeen ne muistuttavat enemmän naaraita. Naaraan selkäpuoli on tummanruskea ja höyhenreunat harmaan- tai kellanruskeat, ja rinnassa sekä kuvussa on ruosteenruskeaa ja tummaa juovitusta. Nuori lintu on vaaleampi ja selkäpuolelta selvästi suomukuvioinen.
Koipien väri vaihtelee vihertävästä kellanruskeaan tai lihansävyiseen. Nokka on yleensä tumma, tyveltä vaaleampi. Lennossa näkyy valkoinen yläperä, jonka keskellä kulkee tumma juova.
Keväällä koiraat kokoontuvat yhteisille soidinpaikoille, joissa ne esittelevät röyhelöpukujaan ja taistelevat keskenään.
Laji pesii soilla, rantaniityillä ja muilla kosteikoilla, ja muuttoaikoina sitä tavataan usein lietteillä, tulvapelloilla, sänkipelloilla ja rantaniityillä. Suomessa suokukkoa tavataan pesivänä suurimmassa osassa maata, sisä-Suomea ja etelärannikkoa lukuun ottamatta.
Koiraat lähtevät syysmuutolle jo kesä–heinäkuussa, naaraat ja nuoret myöhemmin loppukesällä. Suokukko on sekä lyhyen että pitkän matkan muuttaja ja talvehtii muun muassa Iso-Britanniassa, Välimerellä, Pohjois-Afrikassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
Suomen pesimäkanta taantui 1980-luvulta 2000-luvulle, mutta on pysynyt noin 15 viime vuoden aikana melko vakaana. Levinneisyys Suomessa on kuitenkin supistunut merkittävästi.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.