Teeri on keskikokoinen, noin 49–58 cm pitkä metsäkanalintu. Koiras on sinertävänmusta ja sillä on lajityypillinen lyyramainen pyrstö. Pyrstön alapeitinhöyhenet, siiven alapinta ja siipijuova ovat valkoiset, ja silmän päällä on punainen heltta, joka korostuu erityisesti soidinaikaan. Koiraan soidinääni on pulputtava.
Naaras on harmaanruskeankirjava, ja sillä on kapea valkoinen siipijuova, vaalea siiven alapinta sekä lyhyt, hieman lovipäinen pyrstö.
Naarasteeri muistuttaa suurempaa naarasmetsoa eli koppeloa. Koppelolla kurkku ja rinta ovat lähes kuviottomat ja ruosteenoranssit, kun taas teerinaaraan alapuoli on tasaisemmin ruskeankirjava. Teerinaaraalla on valkoinen siipijuova, joka puuttuu metsolta, ja koppelon pyrstö on teerinaaraan pyrstöä pidempi ja pyöreäkärkisempi.
Teertä tavataan kangas- ja kuusimetsissä sekä niiden läheisillä avoimilla alueilla lähes koko Suomessa, pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Laji tarvitsee aukeita alueita sekä soidinpaikoiksi että talvisiksi yöpymispaikoiksi, ja soidinpaikkana toimivat avonaiset maastot, kuten pellot, avosuot tai jopa järven jää.
Ensimmäinen soidin on keväällä, jolloin koiraat taistelevat päästäkseen parittelemaan naaraiden kanssa. Syksyllä on lisäksi syyssoidin, jolloin koiraat varaavat reviirejä seuraavalle keväälle.
Paikkalintu. Syö kasviravintoa, talvella usein koivuissa; poikaset syövät pieniä selkärangattomia.
Suomen pesimäkanta taantui noin 70 prosenttia 1960-luvulta 1990-luvulle, minkä jälkeen kanta on ollut melko vakaa. Pesimäkannat voivat vaihdella vuosien välillä paljonkin.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.