Tervapääsky on virtaviivainen lintu, jolla on pitkät, kapeat ja teräväkärkiset siivet sekä lyhyt, lovipäinen pyrstö. Höyhenpuku on lähes kokonaan tummanruskea, mutta kurkussa ja otsassa näkyy vaalea epäselvärajainen laikku. Lentotapa on hyvin tunnusomainen: nopeat siiveniskut vuorottelevat pitkien liitojen kanssa.
Ravintona ovat ilmassa lentävät hyönteiset ja hämähäkkieläimet, joita tervapääsky pyydystää lennosta. Laji on sopeutunut erinomaisesti ilmatilaan — pesimäajan ulkopuolella tervapääskyjen on havaittu viettävän ilmassa yhtenäiset kymmenen kuukautta kertaakaan laskeutumatta.
Valtaosa tervapääskyistä pesii taajama- ja kaupunkiympäristöissä rakennusten koloissa, pöntöissä tai rakennetuissa koloissa. Alun perin laji on pesinyt metsissä tikankoloissa, joissa pesii edelleen pieni osa kannasta, etenkin Pohjois-Suomessa. Suomessa levinneisyys kattaa lähes koko maan, ja laji puuttuu pohjoisimmasta Lapista.
Pitkän matkan muuttaja, joka talvehtii Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa.
Pesimäkanta väheni noin 70 prosenttia neljänkymmenen vuoden aikana, ja lintuasemaseurannassa havaintomäärät putosivat jopa yli 60 prosenttia. Sopivat pesimäpaikat vähenevät rakennusten remontoinnin ja purkamisen mutta myös kolopuiden vähenemisen takia. Lisäksi talvehtimisalueilla ja muuttoreittien varrella saattaa tapahtua muutoksia, joita ei ole vielä tarkasti tutkittu — esimerkiksi globaali hyönteiskato saattaa vaikuttaa tervapääskyjen selviytymiseen eri vuodenkierron vaiheissa.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.