Tunturikihu on pienin ja siroin kihulajeistamme. Aikuinen lintu on selkäpuolelta liuskeenharmaa ja vatsapuolelta valkoinen, ja pää on vaalea mustaa päälakea lukuun ottamatta. Keskimmäiset pyrstösulat ovat pitkät ja jouhimaiset sekä ulottuvat 10–20 cm muuta pyrstöä pidemmälle muodostaen pitkän siimapyrstön.
Rinta on puhtaanvalkoinen eikä siinä ole muille kihuille tyypillistä tummaa rintavyötä, ja selkäpuoli on harmaampi kuin muilla kihulajeilla. Lento on kevyt ja sulava. Nuori lintu on aikuista harmaampi ja lyhytnokkaisempi.
Tunturikihu pesii harvalukuisena avarilla tunturipaljakoilla ja palsasoilla, ja pesä on matala painauma maassa. Pesimätiheys vaihtelee voimakkaasti myyrä- ja sopulivuosien mukaan, ja huonoina ravintovuosina laji voi jättää pesimättä kokonaan. Kihut saapuvat vuodesta toiseen samoille paikoille ja pesivät niinä vuosina, kun sopulien sykliset kannanvaihtelut ovat huipussaan ja ravintoa on riittävästi.
Ravintona ovat pääasiassa myyrät, sopulit, hyönteiset ja marjat. Ravinnon ollessa vähissä tunturikihu syö myös lintujen munia ja poikasia sekä jätteitä, ja talvehtimisalueilla se ryöstää ravintoa lokeilta ja tiiroilta.
Elinympäristöä ovat avarat tunturipaljakat, tunturikankaat, palsasuot ja puuttomat tundra-alueet. Suomessa lajia tavataan pesimäaikaan Tunturi-Lapissa, erityisesti Enontekiön, Utsjoen, Inarin ja Muonion alueilla. Tunturikihu on holarktinen laji, joka pesii sekä Euraasian että Pohjois-Amerikan puuttomalla tundralla.
Todellinen pitkän matkan muuttaja: tunturikihut talvehtivat pääsääntöisesti päiväntasaajan eteläpuoleisilla merialueilla.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.