Tunturipöllön höyhenpuku on valkoinen ja tummatäpläinen. Koiras on yleensä lähes kokonaan valkoinen, kun taas naaraan ja nuoren linnun höyhenpuvussa on enemmän tummia poikkijuovia ja täpliä. Silmät ovat keltaiset.
Lento on rauhallista ja voimakasta, ja saalistaessaan tunturipöllö voi lekutella paikallaan. Ääniä ovat muun muassa koiraan matala puhallusmainen soidinääni sekä karheat haukkuvat varoitusäänet.
Ravintona ovat pääasiassa sopulit, myyrät ja linnut.
Tunturipöllö pesii tunturipaljakoilla, tunturinummilla ja palsasoilla. Suomessa lajia tavataan pesivänä vain pohjoisimman Lapin tunturialueilla hyvinä sopulivuosina — pesintä on epäsäännöllistä ja hyvin harvinaista, tyypillisesti tunturisopulien massaesiintymisien yhteydessä. Levinneisyys on sirkumpolaarinen pohjoisen napa-alueen ympärillä: lajia esiintyy pohjoisimmassa Euraasiassa, Grönlannissa, Kanadassa ja Alaskassa.
Tunturipöllö on nomadinen laji, joka vaeltaa ravintotilanteen mukaan pitkiäkin matkoja pesimäalueidensa ulkopuolelle. Vaellusten aikana yksilöitä voidaan nähdä avoimilla peltolakeuksilla, saariston luodoilla ja joskus myös taajamissa, ja talvisin tunturipöllöjä vaeltaa jokseenkin eteläisimmille leveysasteille.
Tunturipöllön koko maailmankanta on luokiteltu vaarantuneeksi: uusien analyysien mukaan maailmankanta on aikaisempia arvioita huomattavasti pienempi, ja taantuma on ollut nopeaa sekä Pohjois-Amerikassa että Euraasiassa. Lajia uhkaa ilmastonmuutos ja arktisten alueiden nopea lämpeneminen, joka vaikuttaa pikkunisäkkäiden kannanvaihteluihin ja heikentää tunturipöllön ravinnonsaantia.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.