Turkinkyyhky on solakka ja pitkäpyrstöinen kyyhky, jonka selkäpuoli on hiekanruskea. Pää ja vatsapuoli ovat vaalean punertavanruskeat, ja kaulansivuilla näkyy kapea mustavalkoinen kaulasepel. Koivet ovat punertavat, nokka musta ja silmän värikalvo punainen.
Turkinkyyhky muistuttaa turturikyyhkyä, mutta on sitä selvästi pitkulaisempi. Pyrstö on pitkä ja alta laajalti valkoinen, kun taas turturikyyhkyllä pyrstö on tummempi ja vain kapeasti vaaleakärkinen. Siiven alapinta on vaalea, ja yläpinta vaalea tyveltä mutta tumma kärjestä.
Turkinkyyhky rakentaa puuhun hataran ja laakean risupesän, tavallisesti kuuseen tai mäntyyn, ja pesyeitä voi olla saman kesän aikana kahdesta kolmeen. Ravintona ovat siemenet, jyvät ja kasvinosat, ja talvisin linnut hakeutuvat usein ruokintapaikkojen läheisyyteen. Laji viihtyy usein sähkölinjoilla ja tolppien päällä.
Elinympäristöä ovat kulttuurimaisemat, kylät, taajamien puistot, kartanot, maalaistalot sekä viljasiilojen ja viljatilojen ympäristöt. Suomessa turkinkyyhky esiintyy yleisimmin Etelä-Suomessa ja Pohjanlahden rannikkokaupungeissa, ja levinneisyyden ydinalueet sijaitsevat länsirannikolla aina Oulun korkeudelle asti.
Pääasiassa paikkalintu, mutta nuoret linnut saattavat vaeltaa.
Turkinkyyhky levisi Suomeen kaakosta 1900-luvun puolivälissä ja aloitti valloituksen vahvasti, mutta viime vuosikymmeninä kanta on taantunut paikoin niin Suomessa kuin muuallakin Pohjois- ja Keski-Euroopassa. Varsinkin kylmät talvet verottavat pohjoisia osapopulaatioita rankasti.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.