Tuulihaukka on pienikokoinen, pitkäsiipinen ja pitkäpyrstöinen petolintu, jonka siivet ovat kapeat ja teräväkärkiset. Koiraan selkä on ruosteenruskea ja siivenkärjet tummat. Pää on harmaa ja pyrstö siniharmaa, jossa on tumma juovitus sekä leveä musta kärkijuova, ja alapuoli on vaalea ja täplikäs. Naaraan yläpuoli on tummajuovaisen ruosteenruskea, ja myös pyrstö on ruosteenruskea tummin poikkijuovin. Heikko tumma viiksijuova näkyy molemmilla sukupuolilla. Pitkä pyrstö ja kapeat, teräväkärkiset siivet antavat tuulihaukalle sirolta vaikuttavan olemuksen.
Tuulihaukka lekuttelee lajityypillisesti pyrstönsä levällään avointen alueiden yllä saalistaessaan. Ravintona ovat pääasiassa pikkunisäkkäät, erityisesti myyrät. Lähimuuttaja, joka talvehtii pääasiassa Etelä- ja Keski-Euroopassa.
Tuulihaukkaa tavataan koko Suomessa. Se viihtyy avoimilla alueilla, kuten pelloilla, hakkuuaukeilla ja avosoiden reunoilla.
Suomen pesimäkanta taantui rajusti 1960- ja 1970-luvuilla, mutta on sittemmin elpynyt: petolintujen ruutuseurannan mukaan kanta on runsastunut yli kolmen prosentin vuosivauhdilla 1980-luvulta alkaen. Elpymisen taustalla ovat ympäristömyrkkyjen käytön väheneminen sekä tehokkaasti rakennettu pesäpönttöverkosto, sillä turvallisempi pesäpaikka takaa paremman poikastuotannon. Muuton ajoittumisessa ei havaittu merkitseviä muutoksia seurantajakson aikana.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.