Urpiainen on yleisväritykseltään harmaanruskea peippolintu, jonka höyhenpuku on voimakkaasti tummaviiruinen. Punainen otsa ja pieni musta leukalappu ovat lajin tyypillisiä tuntomerkkejä, mutta nuorelta linnulta ne puuttuvat aluksi. Kesäpukuisella koiraalla on punaista myös rinnassa. Naaras on rinnasta vaalea ja tummaviiruinen, eikä sillä ole koiraan punaista rintaa. Siivissä näkyy vaaleita siipijuovia, koivet ovat mustat ja nokka on pieni ja kellertävä, kärjestä tumma.
Pesä rakennetaan puuhun, pensaaseen tai niiden tyvelle, ja usein useita pareja pesii samalla alueella. Ravintona ovat siemenet ja hyönteiset. Pesimäajan ulkopuolella urpiaiset liikkuvat usein tiheinä parvina ja ruokailevat esimerkiksi koivuissa, rikkaruohostoissa sekä lintujen ruokintapaikoilla.
Urpiainen on pohjoisten soiden, rämeiden ja tunturikoivikoiden laji. Hyvinä siemenvuosina se pesii myös sekametsissä ja metsänreunoissa. Runsaimmat pesimäkannat sijaitsevat Lapissa, mutta lajia tavataan pesivänä ajoittain myös etelämpänä.
Urpiainen on vaelluslintu, jonka esiintyminen vaihtelee kuusen ja koivun siemensadon mukaan. Osa linnuista liikkuu ravintotilanteen mukaan ympäri vuoden, ja talvehtivia lintuja tavataan Suomessa vaihtelevasti. Havaintomäärät ovat vaihdelleet huomattavasti, ja 2020-luvulla ne ovat vähentyneet. Pesimälinnustolaskentojen perusteella Suomen pesimäkanta on pitkällä aikavälillä vähentynyt. Siemensadon vaihtelujen lisäksi talvien leutous saattaa vaikuttaa siihen, kuinka paljon urpiaisia saapuu eteläiseen Suomeen asti.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.