Varpunen on harmaanruskea, tukevanokkainen pikkulintu. Selkä on ruskea ja juovikas, vatsa ja päälaki harmaat. Varpuskoiraalla on musta silmänseutu ja kurkkulappu sekä punaruskea juova silmän takana; naaraalta musta väritys puuttuu. Varpusella ei ole mustaa poskipilkkua eikä ruskeaa päälakea, kuten pikkuvarpusella.
Ravintona ovat siemenet sekä erilaiset selkärangattomat eläimet. Poikasille emot tuovat pääasiassa hyönteisiä ja niiden toukkia. Varpunen vierailee usein linturuokinnoilla.
Varpunen on ihmisen seuralainen. Se pesii kaupungeissa, taajamissa ja maatiloilla, ja erityisesti navetat ovat varpusille mieluisia, mutta laji voi pesiä myös huoltoasemilla ja puistoissa. Pesä tehdään yleensä rakennuksen koloihin, harvoin linnunpönttöön. Pesimäalue ulottuu koko maahan ja keskittyy ihmisasutuksen läheisyyteen.
Paikkalintu, mutta nuoret varpuset voivat etsiä pesimäpaikkoja kauempaa ja lähtevät syksyisin liikkeelle.
Varpusen pesimäalue käsittää kaikki mantereet Etelämannerta lukuun ottamatta. Suomen kanta on kuitenkin taantunut rajusti: reilussa 30 vuodessa varpunen on vähentynyt noin 70 prosenttia, ja lintuasemaseurannassa havaintomäärät ovat laskeneet yli 90 prosenttia. Taantuman taustalla ovat ympäristönmuutokset pesimäalueilla, kuten ravinnon ja sopivien pesimäpaikkojen väheneminen. Sama kehitys on havaittavissa monissa muissa EU-maissa.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.